Minun tarina. Näin minusta tuli metsästäjä sekä Kivivaaran Erämiesten seuranjäsen.


Olen Terhi Tuunanen. Olen yksi Kivivaaran Erämiesten seuranjäsenistä sekä kotisivumme ulkoasun muokkaaja. Lisäilen tänne kuvia ja "piristän" hieman ulkoasua milloin mitäkin tulee keksittyä tai kokeiltua. Minulle saa antaa myös palautetta , jos jotain on mielenpäällä sivuston ulkoasun suhteen! minulle voi laittaa s.postia

(terhi_tuunanen@hotmail.com )
Pyrin lukemaan viestit päivittäin.

Mutta mennäänpä asiaan:

Tässä hieman minun tarinaa siitä miten minä ryhdyin metsästäjäksi.


Metsästysreissuilla aina sattuu ja tapahtuu. Kuvassa löytämämme jättösarvi löytyi Liukkuvaaran juurelta, sammaleelta, kun olimme metsoa jallittamassa isännän kanssa. Sarvi sidottiin meikäläisen selkään kiinni ja siinä se matkassa mukana pysyi lähes viisi kilometriä.

Tässä kuvassa hyvin kuvastaa metsästysharrastukseni alkutaival, vaatteet oli mallia tuulitakki ja tuulipuvun housut. Olin innolla mukana kulkemassa luonnossa vaikka ei mitään saalista saataisikaan, joka päivä oli erilainen seikkailu metsän uumenissa.

Metästystharrastukseen innostuin mieheni Ilkan ansiosta, hän on kuulunut seuraan jo pidemmän aikaa. Olen kulkenut metsällä mieheni mukana vuodesta 2015 lähtien. Olin alussa vain seuraneitinä, marjastin ja valokuvailin siinä ohessa. Koirat tulivat kuvioon mukaan pikkuhiljaa, toimin samalla myös koiraohjaajana roolissa. Siinä kyseisen syksyn reissujen ohella opin näkemään millaista metsästysharrastus todella on. Tulipa sitten saalista tai ei, ja se että se ei ole mitenkään itsestään selvyys käydä vain "hakemassa" se jänis tai lintu. Se on tarkkaa hommaa jopa taitolaji, sitä opetellaan edelleen. Mutta Se että pääsee luonnon rauhaan, se kiireettömyys, luonnossa liikkumisen vapaus, tutkiminen, aamu ja ilta-auringon lasku ja nousu. Metsän antimia! marjat, sienet ja se että voi istua mättälle hörppäsemään termarista kuumaa kaakaota. Tulee ihan ikävä syksyä tässä kirjoitellessa.

Siinä pikkuhiljaa elätin ajatusta että "minähän voisin kanssa harkita metsästysharrastusta". Jonkun ajan kulutta sitä ruvetttiin ottamaan asioista selvää ja opettelemaan uusia juttuja.

Seuraan minut otettiin mielellään mukaan ja oli hienoa päästä seuran kokouksiin muutaman kerran näkemään millaista porukkaa seurassa on ja nähdä se porukan yhteishenki ja tutustumaan ihmisiin. Pyssyn hankinta oli oma prosessinsa, muutamia vaihtoehtoa tuli kokeiltua ja tutkittua. Haulikoksi valitsin Valmetin. Se tuntui käteen sopivalta. No niinhän sitä vaan luvat ja pyssy hankittiin. Nyt sitä kuljetaan yhdessä metsällä ja saan olla mukana toisena metsästäjänä.

Ja se ensimmäinen oma saalis, minun kohdalla se oli pyy. Ikimuistoinen hetki. Jollain tasolla siinä kohtaa osasi jo itseään sanoa metsästäjäksi. Se oli kuin piste i:n päälle.

Kuljemme isännän sekä koirien kanssa pitkin Kivivaaran metsiä, metsäkanalinnut sekä jänikset ovat meidän mielenkiinnon kohteena. Meidän metsästyskoiranamme toimii tällä hetkellä Karkeakarvainensaksanseisoja - Suomenajokoira mix. Hän toimii sekä linnuille ja jänikselle. Tulevaisuudessa meille muuttaa kasvamaan myös suomenajokoira josta tulee jänishommiin kaveri.

Tästä tosiaan tuli mukava yhteinen harrastus sekä elämäntapa. Mikäs sen mukavampaa. :)


Siitä se ajatus sitten lähti.


- Terhi





Tämä kuvaotos on aikalailla ensimmäisiä hetkiä seuran majalla tutustumassa paikkoihin. Kyseinen liikennemerkki on hyvällä huumorilla ja meikäläinen jo oli "kyllästynyt" hommaan ja liftaamassa kotia päin. Ei tullu bussi hakemaan, piti isännän kyydillä lähteä kotia :)

Hauskoja muistoja!